Kypärämyssy lapselle: Pakko-ostos syksyn ja talven varalle

Päiväntasaajalla voi lapset laskea ympäri vuoden ulos ilman pipoa, hanskoja tai villasukkia. Me satumme asumaan hieman pohjoisemmassa, joten tilanne on melko tavalla erilainen. Kesäkuussakin voi sataa lunta, ja heinäkuun helteetkin saattavat jäädä kahdenkymmenen asteen tietämille. Elo-syyskuussa huomaa ilmojen jo viilenneen, ja on aika kaivaa lämpimämmät villa- ja toppavaatteet esiin. Moni vanhempi odottaa pelolla talvea ja kiireisiä aamuja, jolloin on silmä kourassa alettava pukemaan lapsia tarhaan lähtöä varten, vaikka lehti on lukematta ja aamukahvi vasta puolessa välissä. Harva lapsi alistuu pukemisoperaatioon mukisematta. Kerrospukeutuminen vie aikaa, ja valitettavasti myös rahaa, kasvaahan lapsi koko ajan ja vaatteet jäävät pian pieniksi. Alusvaatteet, kerrasto, sisähousut ja pusero, haalari, kaulahuivi, pipo ja sen alle kypärämyssy, sukat, kengät, sormikkaat ja kurahanskat… ja juuri kun rimpuileva ja aamukiukkuinen lapsi on saatu puettua ja kaikki on valmista, lapsi ilmoittaa tarpeestaan päästä vessaan.

Lapset kadulla

Ammattikasvattajien vinkki on, että kaikkia vaatteita ei kannata tuoda kerralla näytille. Lapsi (usein myös vanhempi) voi joutua suorastaan pakokauhun valtaan nähdessään, millainen pino kaikista toppavaatteista ja villapuseroista eteisen lattialle muodostuu. Nuo kaikkiko pitäisi laittaa päälle? Siihenhän menee ikuisuus! Tiedä sitten, miten vinkki toimii. Harvassa perheessä on aamulla luppoaikaa; lapsen naruttamiseen ja vaatteiden hakemiseen yksi kerrallaan menee aikaa entistä enemmän. Jos vaatteet eivät tunnu mukavilta päällä, lapsi rimpuilee ja panee vastaan entistä enemmän. Villa karhii useimpia lapsia, ja moni lapsi inhoaa syvästi kutittavia villakaulahuiveja tai -pipoja. Jos vaatekerros ei yhtään hengitä, tulee lapsen kuuma haalareissaan, ja hien kastelemat vaatteet alkavat pian tuntua kylmiltä ihoa vasten. Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, mitä lapsen ylle puetaan, jotta tämän olisi mukava vaatteissaan olla.

Merinovilla ylivoimaisesti paras kypärämyssymateriaali

Kerrospukeutumisessa pitää huomioida eritoten se, mikä tulee suoraan iholle, olipa sitten kyseessä oma tai lapsen kroppa. Ihoa vasten tuleva kerros on se, minkä on tarkoitus napata mahdollisesti pintaan nouseva hiki. Kaikki tietävät, miten inhaa on ulkoilla märissä vaatteissa. Hien kastelema vaate on kylmä huolimatta siitä, miten paljon lämpimiä villapuseroita tai kuivia kurahaalareita sen päällä on.

Ihoa vasten kannattaa laittaa sataprosenttista merinovillaa. Merinovillainen kerrasto, body tai haalari on ehdoton talvella. Kannattaa harkita myös merinovillaisia sukkia ja sormikkaita. Kaikeksi onneksi markkinoilla on myös merinovillaisia kypärämyssyjä, mitkä ovatkin suorastaan ehdoton varuste kaikille lapsille pikkuvauvasta aina kouluikään saakka. Lapsen niska ja kaula pysyvät varmasti suojassa – esimerkiksi kaulahuivi voisi helposti pudota ja hukkua. Vauvojen kypärämyssyt suojaavat myös rintakehän, jolle vauvalta saattaa valua kuolaa. Leudolla säällä myssy käy sellaisenaan.

Merinovilla on todellinen ihmemateriaali, sillä se on kestävä, antibakteerinen, jokaiseen vuodenaikaan sopiva ja ekologinen. Merinovilla imee kosteuden, mutta ei jää itse märäksi. Vain ani harvaa lasta kutittaa tämä pehmeä, silkkinen materiaali, mikä on ihan toisenlainen kuin lampaanvilla. Puuvilla alkaa tuntua paljon helpommin kylmältä ja märältä, kuin ainutlaatuinen merinovilla. Kypärämyssynkään ei siksi soisi olevan puuvillaa, sillä pää hikoilee yllättävän paljon. Fleecekangastakaan ei kannata suosia, sillä siitä irtoaa mikromuoveja pesussa – ei ihme, että fleece valittiin vuoden 2017 turhakkeeksi.

Merinovillainen kypärämyssy maksaa edullisimmillaan hieman alle kaksikymmentä euroa, mutta se kestääkin vuosikaudet. Jos mahdollista, sovita kypärämyssyä ensin löytääksesi oikean koon. Merinovillaista kypärämyssyä ei tarvitse pestä kovinkaan usein, sillä se ei ala haista. Tuuletus riittää, mutta tarvittaessa sen voi pestä 40 asteessa.