Kategoria: Lapsen kasvatus

Turvallinen koti vauvalle

Vauvan käsi

Kun perheeseen syntyy vauva, heräävät vanhemmilla myös suojeluvaistot. Maailma tuntuu paikoin kovin pelottavalta ja syntymän ihmeestä tajuaa myös oman kuolevaisuutensa. Lapsen haluaa pitää turvassa ulkopuolisilta uhilta, mutta tarkasteleva silmä kannattaa ensin suunnata omaan kotiin.

Tee kodistasi turvallinen

Koti on paikka, jossa vietämme suurimman osan ajastamme. Siksi sen tulee olla vauvalle turvallinen. Ensimmäiset viikkonsa vauva kulkee lähinnä vanhempiensa sylissä, mutta kun liikkuminen alkaa, löytyvät myös vaaranpaikat. Vauvat ja lapset liikkuvat ja katselevat maailmaa uutuuden viehätyksellä ja eri kulmista kuin aikuinen. Kävellessämme huoneessa emme näe samoja asioita kuin lattialla ryömivä lapsi. Lapsella ei myöskään ole käsitystä vaaroista tai syy ja seuraus suhteista. Niiden opetteleminen on vauvalle jokapäiväinen työ, jonka tulisi olla turvallista. Vaikka vuoraisit kotisi kaikilla turvalaitteilla, vahinkoja sattuu joka tapauksessa. Ihan ruumiin hallinnan opettelussa vauva tulee kolhimaan itseään enemmän tai vähemmän. Tietysti kolhut kuuluvatkin elämään, mutta silmät voi harjaannuttaa näkemään todellisia vaaranpaikkoja.

Vauva nukkumaan turvallisesti

Vauva nukkuu vielä suurimman osan vuorokaudestaan. Hän ansaitsee turvallisen sängyn, jossa ei ole liian pehmeitä petivaatteita, ettei vauva pääse kietoutumaan ja tukehtumaan niihin. Vauvan tarkkailuun voit käyttää hyvin valvontakameraa tai itkuhälytintä. Jos nukutat lasta vaunuissa parvekkeella tai takapihalla, tutki paikkoja. Tarkista että vaunujen jarrut ovat päällä ja pitävät, jotta ne eivät lähde liikkeelle. Mikäli olet maan tasalla, onko vaunuihin ja ovelle pääsy ulkopuolisilla? Ulkoileva kissakin voi hypätä vaunuihin ja nukkua vaarallisesti vauvan päällä. Valvontakameralla voit hyvin tarkkailla pihan kulkua ja kaikille ulko-oville voi hankkia turvajärjestelmiä. Mitä teet jos jäät vauvan kanssa ulkopuolelle? Yllättävä tuulenpuuska voi lyödä oven lukkoon, joten vara-avain on hyvä olla olemassa talon ulkopuolella.

Sähkö- ja paloturvallisuus

Tutkivat silmät ja kädet löytävät ihan kaiken. Oli se sitten korvakoru äidin korvassa tai pölypallo sohvan alla, se päätyy lapsen käteen ja luultavammin suuhun. Johtokasat on fiksuinta siivota pois ja järjestellä pidikkein siistiksi. Rikkinäisiä sähköjohtoja ei saisi ikinä käyttää, vaan kuluneet johdot on turvallisinta vaihtaa uusiin. Pistorasiat on hyvä piilottaa huonekalujen taa tai hankkia niihin tulpat.

Paloturvallisuutta on hyvä tarkastella aika ajoin. Oletko koskaan miettinyt oman asuntosi pelastussuunnitelmaa? Onko talosta tai asunnosta helppo poistua vauva sylissä, jos kulku etuoven ja/tai takaoven kautta on estetty? Myös kerrostaloasunnossa on hyvä säilyttää sammutusvälineitä. Kätevä on sammutuspeitto keittiössä, sillä usein tulipalo saa alkunsa keittiössä. Pienet kädet voivat kääntää esimerkiksi lieden päälle. Mikäli liesi on riittävän uusi, tutustu lapsilukkoihin tai hanki vanhempaan erikseen esto. Induktioliesissä on jo usein automaattinen virrankatkaisu, mutta muista silti ettet jätä lieden päälle tai viereen mitään. Palohälyttimen toimivuudesta ei toivottavasti tarvitsisi enää muistuttaa, mutta se on kotisi turvallisuuden ykkönen.

Sijoita tavarat turvallisesti ja mieti mitä teet

Tavaroilla on tapana nousta lattialta ensin sohvapöydälle ja sohvapöydältä keittiön tasolle ja niin edelleen, kun lapsi oppii ryömimään, seisomaan ja kiipeämään. Vaaralliset aineet on hyvä säilyttää lukitussa kaapissa. Niiden sijoittaminen korkealle ei ole aina riittävä ratkaisu. Varsinkin pesuaineet ovat värikkäinä paketteina lasta kiehtovia. Älä jätä konetiskitabletteja roskiskaappiin säilöön, sillä alakaapit aukeavat usein ensimmäisinä. Myös lääkkeet kannattaa ehdottomasti sijoittaa lukittuun kaappiin tai rasiaan lapsen ulottumattomiin.

Vauva sylissä ei kannata tehdä aivan kaikkea. Älä esimerkiksi valmista ruokaa vauva jaloissa tai juo kahvia vauva sylissä. Tasoille ja pöydille jätetyt isot esineet tai kuumat ruoat voivat tippua lattialla oleilevan vauvan päälle. Jo kahvikupillinen kuumaa kahvia voi aiheuttaa isot, vakavat palovammat, sillä desi kahvia leviää laajalle alueelle. Pienen vauvan iho on herkkää ja kuppi riittää kastelemaan koko vartalon. Vahinko on aina vahinko, mutta ennakoimalla ja miettimällä luodaan turvallisempi ympäristö.

Lasten unelma-ammatit – 2018

Käsi ylös, ketkä ovat kysyneet omalta tai jonkun toisen muksulta sen klassisen kysymyksen ”mikä sinusta tulee isona?”. Taitaa olla seuraavaksi suosituin small talk -kyssäri heti ikätiedustelujen jälkeen. Ja kuinka suloista onkaan kun vaahtosammuttimen kokoinen lapsi toteaa jotain pikkuvanhaa ja aivan ennalta odottamatonta ”minusta tulee pappi!”.  Tyypillisesti unelma-ammatit myös vaihtuvat usein. Osalla lapsista unelma-ammatti vastaa sitä mihin lopulta päädytään, useimmiten kuitenkin tulee pari muuttujaa matkaan.

Lasten unelma-ammateissa on ihanaa, että yleensä tärkeimpänä on aidosti työstä nauttimisen ilo, eikä kuinka paljon rahaa sillä uralla saisi taskuihinsa talletettua. Muutamat ammatit toistuvat sukupolvesta toiseen, tässä osa niistä (ei tilastollisesti tutkittua dataa, valituksia ei oteta vastaan).

Poliisi, palomies ja lääkäri, nuo tosielämän supersankarit (myös sairaanhoitajat)! Urhoollisuutta tihkuvat vaatteet ja hei ne saa ajaa semmosella autolla josta lähtee iso ääni ja on vilkku katolla! Siis sairaan mageeta! Nämä ammatit ovat myös paljon esillä lastenohjelmissa, koska ovat merkityksellisiä yhteiskunnan toiminnalle ja niiden työtehtäviä on helppo havainnollistaa. Kuinka jännittävän lastenohjelman saisi tehtyä vaikkapa kirjanpitäjästä? Niimpä.

Rekkakuski, lakaisukoneen kuski, jäähallissa sen jäädytyskoneen kuski. Ihan sama, kunhan ajoneuvo on iso ja hieno ja erikoinen! Jos muksusi pörisee jatkuvasti jokin pikkuauto kätösessään, hän saattaa haluta minkä tahansa ajoneuvoihin liittyvän ammatin.

Äiti / isi. Ei virallisen määritelmän mukaan ammatti, mutta käy työstä. Tämä on se toimenkuva jota lapset tyypillisesti eniten näkevät. Vanhemmuuden urasta haaveilevat saattavat päätyä ammattikasvattajiksi vaikkapa päiväkotiin.

ArkeologiArkeologi. Vähän yllättävä veto, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin sehän on aarteenmetsästystä josta saa palkkaa! Loistava jatkumo hiekkalaatikolla istumiseen. Suosiota lisäsivät tietenkin Indiana Jones -leffat, sekä Ylen ahkerasti esittämät historiateemaiset dokumentit (joita katsottiin, koska kolmella tv-kanavalla ei ollut parempia vaihtoehtoja).

Malli, missi. Siinä missä mummosi ehkä unelmoi missin urasta, unelmoivat monet pikkutytöt mallin töistä. Yhteisenä nimittäjänä nähdään työn keveys (voi kun tietäisivät mitä kulisseissa tapahtuu) ja upealta näyttäminen. Ajattele, monta ihmistä jotka varmistavat että näytät hiuksia ja meikkiä myöten fantastiselta, ja sit susta otetaan kuvia. Ihanan helppoa.

Laulaja, soittaja. Ks. edellinen kohta upealta näyttämiseltä ja lisää siihen valtaisat fanilaumat. Artistit ovat kautta aikojen inspiroineet pikkutyyppejä musiikilliselle uralle, oli idolina ollut sitten Elvis tai Lady Gaga.

Kirjailija. Se on luovaa, ajankäyttö vapaampaa ja siitä jää jotain konkreettista mistä muut voivat nauttia. Nykyään kirjailijat pääsevät telkkariinkin!

Parturi/kampaaja. Saa tehdä ihmisistä nättejä. Ja jutella niitten kanssa. Klassikkoammatti, klassikkounelma-ammatti.

Opettaja. Kuinka ihaillen parilla ensimmäisellä luokalla opettajaan suhtaudutaankaan! Se tietää niin valtavan paljon kaikesta, paljon enemmän kuin äiti tai isi. Opettaja voi olla kunnioitusta herättävä tai sitten muuten vaan tosi ihana, mutta se on lapsen silmissä aika kiva ammatti.

rakennustyöläisiäRakennusmies. Varsinkin pojilla rakennustyö kiinnostaa usein lapsena, ja omien pytinkien tekeminen alkaa jo hiekkalaatikolta. Onneksi näin, sillä varsinkin Lahden alueella kattoremontteja tekeville löytyy töitä. Jos siis asut tuolla päin, voi tämä olla lapsellesi erittäin hyvä tulevaisuuden ammatti!

Kaupan täti /setä. Kaupassa on paljon kiehtovia tavaroita ja tämä ammatti on sellainen johon lapsi arjessa törmää usein. Tarkempana unelma-ammattina melko monella lienee ollut karkkikauppias. Vieläköhän ehtisin vaihtaa alaa…?

”Lisää tähän vanhempien ammatti”. Maanviljelijä, siivooja, toimistoassari tai mikä tahansa muu. Ei välttämättä hohdokasta, mutta vanhempien jalanjäljissä kulkeminen voi houkuttaa. Varsinkin jos lapsen vanhempi tuntuu nauttivan työstään.

Unelma-ammatit elävät aina hetkessä, vaikka kestosuosikkejakin on. Veikkaampa että tänään jossakin on napero, jonka unelma-ammatti on huutokauppakeisari, duudsoni tai Saara Aalto. Muista aina suhtautua lapsen unelma-ammattiin kannustavasti, vaikka se vaihtuisikin joka toinen päivä. Kiinnostuksen aiheita kannattaa tietenkin hyödyntää, vaikkei lapsi päätyisikään kuuluisaksi paleontologiksi, on silti hienoa oppia lisää dinosauruksista.

PS. Tiesittekö, että Ruotsissa unelma-ammattien kärkipäässä on yrittäjä ja varsinkin verkkokauppias? Tämä näkyy varsinkin nykynuorten keskuudessa, ja “starta webshop” (suomeksi “perusta verkkokauppa”)-hakusanalla tehdyistä hauista jopa 70% on nuorison tekemiä! Digiajan trendi näkyy siis nuorissa ja unelma-ammateissa.

Suomen koulutusjärjestelmä on oikea aarre

Mikä tekee Suomen koulujärjestelmästä niin erityisen?

Suomi loistaa vuodesta toiseen kansainvälisissä koulutusvertailuissa, eikä aina tule mieleen, että meidän itsestäänselvyytenä pitämä koulujärjestelmä koostuu monesta hyvästä osatekijästä.

Selkeimpinä yksittäisinä tekijöinä ovat pakollinen oppivelvollisuus ja koulutuksen ilmaisuus. Siinä missä muualla maailmassa joudutaan kerryttämään vuosia pesämunaa lapsen lähettämiseksi yliopistoon, me saamme nauttia siitä ilmaiseksi. Ilmainen koulutushan ei tosiaan pääty peruskouluun, vaan suurin osa siitäkin eteenpäin on maksutonta. Päinvastoin, meillä saadaan opintotukea opiskeluun! Tämä tasaa eroja sosiaaliluokkien välillä ja vaatimattomistakin oloista ponnistavalla henkilöllä on mainiot mahdollisuudet edetä kovapalkkaisiin ammatteihin kuten lääkäriksi.

Kaikille samat lähtökohdat

Koulu tasaa sosiaaliluokkien eroja myös tarjoamalla päivittäin ilmaisen, ravitsevan lounaan sekä huolehtimalla kouluterveydenhuollosta. Ilmainen kouluruoka on itsestäänselvyys meille, mutta todella harvinaista muualla maailmassa. Makuasioista kiistelemättä, sen laatuun panostetaan päivittäen sitä vastaamaan kulloinkin voimassa olevia ravitsemussuosituksia.  Ikäluokittain oppilaat rokotetaan ja heidän hampaansa hoidetaan. Myös psykologisesta puolesta huolehditaan luoden oppilaille hyvät edellytykset keskittyä oppimiseen.

Oppilaitoksia ei julkisesti vertailla keskenään. Koulutuksessa pyritään samaan laatuun, oli oppilas sitten pääkaupungissa tai kyläkoulussa keskellä korpea. Näin ei synny kilpailua kouluista, vaan rikkaalla ja köyhällä on periaatteessa samat eväät opiskeluun. Siinä missä muualla julkinen koulu on b-luokan vaihtoehto, on se Suomessa itsestään selvä ratkaisu.

Koulutusta arvostetaan

Suomessa opettajat ovat korkeasti koulutettuja, heillä on vähintään amk-tasoinen koulutus ja pedagogisia opintoja takanaan. Opettajien laatuun panostaminen välittyy myös oppimistuloksiin. Opettajat pyrkivät yleensä edustamaan itse elinikäistä oppimista kehittäen ammattitaitoaan jatkuvasti. Opettajien arvostus myös näkyy palkassa.

Peruskoulu ja lukio tähtäävät laajaan yleissivistykseen, meillä yleinen kolmen kielen kielitaito on monessa maassa käsittämätön kilpailuetu työmarkkinoilla. Taito- ja taideaineiden opetus tähtää paitsi lukuaineista virkistäytymiseen, myös erilaisiin käsillä tekemiseen pohjautuviin ammatteihin. Jossain maassa voi olla outo ajatus, että meillä koulussa opitaan arkiset taidot kokkaamisesta vaatehuoltoon ja puutöihin.

Ei pakkopullaa

Koulujärjestelmämme on myös monessa suhteessa joustava. Aikuisenakin on täysin mahdollista vaihtaa kokonaan alaa tai kouluttautua lisää. Elinikäinen oppiminen on yleisesti hyväksyttyä ja toivottuakin. Maailma ei kaadu jos pitää välivuoden. Opiskelun henkilökohtaistamisella voidaan opiskella joko nopeaan tahtiin, tai sovittaa opinnot osaksi muuta kiireistä elämää esim. huippu-urheilijoilla. Myös valinnanvapaus on meillä suuri. Jo peruskoulussa voidaan valita valinnaisia aineita matematiikan lisäkursseista kotitalouteen, ja mahdollisuudet vain lisääntyvät sen jälkeisissä opinnoissa. Valinnaisuus motivoi, koska toki jokainen jaksaa panostaa opiskeluun enemmän, kun aihe on itseä kiinnostava.

Opiskelumenetelmissä hyödynnetään innovaatioita. Kaikkea ei tarvitse opiskella kurinalaisesti pulpeteissa istuen, vaan voidaan hyödyntää uusinta teknologiaa yhteydenpidossa. Vuorovaikutukseen panostetaan, koska se auttaa työelämätaidoissa, mutta myös syventämään opiskelua. On hyväksyttävää käydä keskustelua opettajan kanssa ja vertaisoppimisen hyödyt tunnetaan.

Opitko ulkoa vai opitko oikeasti?

Monessa muussa maassa opiskelu tähtää systemaattisesti hyvin pärjäämiseen kokeissa. Meillä kyseessä on enemmänkin opitun soveltaminen tosielämän tarpeisiin. Ulkoa opiskelun sijaan pyritään ymmärtämään, miten tietoa voisi hyödyntää. Puhutaankin oppimisen opiskelusta. Opintoja pyritään myös yhdistämään työelämän tarpeisiin jo varhaisessa vaiheessa koulutusta. Opiskeluun saattaa kuulua projekteja yhdessä lähialueen työnantajien kautta sekä yrittäjyyteen valmentavaa sisältöä.

Kulttuurisesti meillä arvostetaan opiskelua ”koulutus kannattaa”, on tuttu lause kaikille. Koulutettu lapsi nähdään ylpeytenä koko suvulle. Luterilaiseen henkeen tulosten eteen ollaan myös valmiita tekemään ahkerasti töitä. Kulttuurinen perimä luo hyvän pohjan jatkokoulutuksen yleisyyteen.

Suomen koulutusjärjestelmästä löytyy myös paljon perinteitä, jotka motivoivat nuoria opiskelemaan. Esimerkiksi vanhojentanssit ja kauniin vanhojentanssipuvun päälle saaminen voi olla jollekkin syy mennä lukioon. Ja ylioppilaslakin päähän laittaminen on luonnollisesti erittäin symboolinen ele. Yhtälailla peruskoulussa esimerkiksi monessa paikassa järjestettävät ysien tanssit voivat olla motivoiva kohokohta koulun arjessa!

Suomen koulujärjestelmä on siis erityinen, mutta meidän ei tule jäädä ihastelemaan sen upeutta, vaan jatkaa kehittymistä, elinikäistä oppimista. Välillä on hyvä nostaa katseensa muiden maiden järjestelmiin. Koulutuksesta voisi paremmin tehdä vientituotetta, koska meillä on useampi tutkimustulos kertomassa sen tasosta.

Näillä vapaa-ajan aktiviteeteilla lapsi oppii ongelmanratkaisukykyä

Pieni lapsi elää täysin tässä hetkessä, eikä hänellä on tietoista mieltä eli hän ei osaa ajatella järkiperäisesti. Sen sijaan hän imuroi kaiken viidellä aistillaan ulkoisesta maailmasta havaitsemansa ja se jää hänen alitajuntaansa vaikuttamaan sieltä häneen vanhemmallakin iällä.

Leikki on välttämätöntä lapsen emotionaaliselle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle. Leikkiessä kehittyvät kieli ja syy-seuraus ajattelu. Varsinkin alkuvaiheessa lapsen selitykset ovat aikuisen mielestä täysin epäloogisia ja lapsen selityksessä seurauksesta voikin tulla syy.

Leikkiessä kehittyvät myös joustava yhdisteleminen, luova ajattelu, assosiatiivisuus, ongelmanratkaisutaito ja kyky erottaa ulkoinen todellisuus leikistä. Leikkiessään lapsi oppii esineiden käsittely- ja toimintatapoja, yhteistoimintaa ja sääntöjä sekä tunteiden säätelyä. Leikki voi parantaa lapsen luottamusta itseensä ja omiin kykyihinsä. Leikki opettaa ymmärtämään sosiaalista vuorovaikutusta, moraalia ja arvoja sekä vastaanottamaan empatiaa toisilta leikkijöiltä.

Miettivä lapsiRoolileikki auttaa kehittyviä taitoja kehittymään

Kuitenkin leikissään lapset osoittavat huomattavasti kehittyneempiä ajattelutaitoja, kuin muissa ongelmatilanteissa. Leikin ja varsinkin roolileikin onkin sanottu muodostavan lapselle niin sanotun lähikehityksen vyöhykkeen, eli mahdollisuuden harjoitella vasta kehittymässä olevia taitoja. Tätä kannattaa käyttää myös kasvatuksessa hyödyksi; monet ongelmat voi muuttaa leikiksi, jolloin lapsen ongelmanratkaisu helpottuu ja usein myös halu toimia kasvaa.

Esimerkiksi jos lapsi ei halua nousta aamulla sängystä tai poistua kotoa mennäkseen tarhaan, voi toimenpiteen yhteyteen kehittää jonkin leikin, jonka avulla lapsen saa innostumaan asiasta.

Hieman vanhemmille lapsille on myös olemassa pelejä, jotka opettavat lapsia esimerkiksi laittamaan oikean muotoisia palikoita niille sopivan muotoisista rei’istä sisään tai laskemaan.

Leikki opettaa lapselle myös vuorovaikutustaitoja, ja leikissä lapsi oppii ratkaisemaan monia niin leluihin kuin ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia. Leikkiessään lapset usein jakavat rooleja: muistan, kun ala-asteella leikittiin Spice Girlssejä ja Teletappeja. Luokan tytöillä oli kova kilpailu siitä, kuka saa olla kukin maustetyttö. Samoin Teletapeista. Minä oli Nuu Nuu – sininen imuri, kun muut olivat vieneet jo Teletappi-roolit. Noissa roolien jaoissa jos missä tarvitsi ongelmanratkaisukykyä, jotta homma ei olisi mennyt ihan tappeluksi.

Vastuu leikkien tukemisesta on aikuisella

Aikuisen on tärkeää tukea lasten leikkejä, ja antaa tämän rauhassa ihmetellä ja tutkia kaikkea ympärillään olevaa, mikäli se on turvallista. Siksi lapsen ympäristön olisikin tärkeää olla mahdollisemman terätön ja kaikin tavoin sellainen, ettei lapsi vahingoita itseään. Ei ole lapselle hyväksi, jos vanhempi joutuu koko ajan kieltämään häntä ”älä koske siihen, älä tee sitä”. Näin tehdessään vanhempi tekee lapselleen hallaa, sillä kuten alussa kerroin, pelkällä alitajunnalla varustettu lapsi imuroi kaiken ympäriltään tietomuistiinsa noin 7-vuotiaaksi saakka. Hänen varhaiset elämänkokemuksensa ohjaavat hänen myöhemmän elämänsä kehittymistä ja sitä, miten hän tulee pärjäämään maailmassa. Aikuisena päässämme kaikuvat ne lauseet ja käskyt, joita olemme kuulleet vanhempiemme ja hoitajiemme hokevan meille tai toisilleen. Valitettavan usein muistamme ainakin sanan ”ei” ja ne ikävät jutut.

Nykyään leikki on uhattuna. Lapsuus lyhenee, ja leikit loppuvat liian varhain. Monilta lapsilta puuttuu mahdollisuus leikkimiseen ja heidän leikkimiskykyään rajoitetaan. Leikkimaailma on köyhtynyt, eivätkä lapset aina osaa edes leikkiä. Monet leikkivät yksipuolisia, varsinkin televisiostaan oppimia leikkejä, jotka eivät jätä tilaa mielikuvitukselle ja sisältävät väkivaltaa. On huolestuttaa nähdä, kuinka jotkut tarhaikäisistä pojista kuvittelevat esimerkiksi pitävänsä asetta kädessään ja räiskivänsä sillä ympäriinsä. Pahimmillaan muutoin traumaattiseen elämään yhdistettynä tällaiset pojat alkavat vanhempana räiskiä aseilla tosielämässäkin. Eivätkös koulusurmaajatkin ole naista vaille jääneitä, sisimmiltään karkeria pikkupoikia, jotka ovat todennäköisesti nähneet väkivaltaa jo lapsena livenä ja/tai vähintään mediasta. On vanhempien vastuulla kieltää lapsilta tällaiset televisio-ohjelmat ja näyttää heille jotain kehittävämpää. 

Keksi kehittävää tekemistä myös lomamatkoilla

Lapsen kannalta on tärkeää, että haastavaa ja mielekästä tekemistä löytyy jatkuvasti aivojen kehittyessä nopeasti. Kannattaa pitää tämä mielessä myös perheen lomamatkoja suunnitellessa. Jos siis olette menossa vaikkapa Helsinkiin viikonloppulomalle, voi joku Helsingin haastavista Escape Roomeista olla erittäin hyvä paikka lapselle kehittää ongelmanratkaisukykyä. Tosin ihan perheen nuorimmille tämä ei sovi, mutta teini-ikäiselle jo ehdottomasti! Vastaavanlaisia aktiviteettaja voivat olla myös vaikkapa Heurekassa käynti, muistitehtävät kaupungilla suunnistaessa ja kaupungin kartan lukeminen!

Kasvattaisinko mieluummin lapseni Suomessa vai Espanjassa?

Siinäpä pulma puitavaksi. Molemmissa on puolensa.

Äiti voi olla Suomessa äitiyslomalla 105 päivää. Kolmen blogissaan Suomea ja Espanjaa vertaavan, ilmeisesti Espanjassa asuvan äidin mukaan tästä voi 30-50 päivää ottaa ennen laskettua aikaa ja kuitenkin niin, että äitiysloma tulee aloittaa vähintään 30 päivää ennen odotettua lapsen syntymää. Isyysvapaa Suomessa on korkeitaan 54 päivää.

Lapsia voi kasvattaa turvallisesti Suomessa

Espanjassa sama on blogin mukaan 16 viikkoa eli 112 päivää. Näistä vähintään kuusi viikkoa on käytettävä lapsen syntymän jälkeen, kun taas jäljelle jäävät 10 viikkoa voi jakaa haluamallaan tavalla. Isyysloma Espanjassa on 15 kalenteripäivää, joka jakautuu niin sanottuun syntymävapaaseen, kaksi päivää, ja isyyslomaan, 13 päivää.

Lomat poikkeavat blogistiäitien mukaan osin toisistaan riippuen missä asuu, esimerkiksi Catalonian ja Madridin alueella syntymävapaa on viisi päivää ja isyysloma yksi kuukausi. Syntymäloma ei koske yrittäjiä, koska sen maksaa työnantaja, kun taas isyysloman saa kaikki.
Suomessa äitiysloman jälkeen alkaa vanhempainvapaa. Tämän voi käyttää joko äiti tai isä, tai molemmat vuorotellen. Vanhempainvapaa voi kestää noin 158 arkipäivää.

Espanjassa ei vanhempainvapaata, mutta täysi äitiysraha

Espanjassa ei varsinaista vanhempainvapaata ole. Heillä, kuten meilläkin, on kuitenkin lakisääteinen mahdollisuus jäädä hoitovapaalle siksi aikaa kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Suomessa on mahdollisuus anoa kotihoidon tukea, jota maksetaan kunnes lapsi täyttää kolme vuotta, kuitenkin sillä ehdolla, että lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa samaan aikaan.

Espanjassa äitiysrahan suuruus on 100 prosenttia palkasta, mutta oli kuitenkin vuonna 2015 maksimissaan 3606 euroa. Suomessa sekä äitiysraha, että vanhempainraha on tietty osa bruttopalkasta, ja sitä maksetaan molempina kausina aluksi korotettuna ja sitten alennettuna. Se ei vastaa koskaan täyttä palkkaa.
Jos lasten kasvatusta alkaa puntaroida näiden asioiden näkövinkkelistä, kallistun äkkiseltään Suomen puoleen, vaikka 100 prosentin äitiyspäivärahat kuulostavat hyvältä. Toisaalta täytyy muistaa, että meillä on pääsääntöisesti korkeammat palkat, mutta korkeammat hinnatkin.

Espanjalainen kulttuuri on lapselle erilainen

Suomessa on myös puhtaampaa, turvallisempaa ja ilmainen koulutus. Ainakin perusopetus on myös Espanjassa maksutonta. Yliopisto taas maksanee, mikäli menee yksityiseen yliopistoon, joita maassa on noin 20. Valtion varoilla tuettuja julkisia yliopistoja sen sijaan on noin 50.

Espanjan ilmasto houkuttaa

Ilmaston puolesta kasvattaisin lapseni ehdottomasti Espanjassa. Kesän kuumuutta pakenisin tosin mielelläni Suomen suveen. Se on kuitenkin niin kaunis, että silloin kotimaahansa kaipaisikin. Täytyy myös muistaa, että lapset tykkäävät leikkiä lumessa. Eipä itseäkään haitannut lähteä 30 asteen pakkaseen telmimään, kun oli lämmin toppahaalari päällä. Ei kylmää pienenä edes huomannut. Mitä vanhemmaksi tuli, sitä helpommin paleli. Liekö tuo johtuu myös siitä, ettei käyttänyt enää villasukkia, pipoa ja toppahansikkaita. Teininähän oli muodikasta hillua paukkupakkasissakin mahdollisimman vähissä vaatteissa. Olisi ollut suorastaan noloa käyttää pipoa, jos kaveritkaan eivät tehneet niin. Vedin pipon päähäni vasta, kun aloin lähestyä kotia niin, että isä saattoi nähdä ikkunasta, oliko neidillä pipoa vai ei. Espanjassa lapsilla ei ole ainakaan tällaisia ongelmia.

Espanjalaiset avoimia, suomalaiset rehellisiä

Suomessa hyvää olisi myös tietysti tukiverkko ja oma äidinkieli. Mikäli Espanjassa asuisi tuntematta muita suomalaisperheitä, vailla ystäviä ja sukulaisia, olisi päivähoidon lisäksi lasten hoitoon saaminen vaikeaa ja elo yksinäistä.

Ota huomioon! Ilman tukiverkkoa eläminen voi olla todella raskasta: http://www.vauva.fi/keskustelu/3932336/ketju/onko_muita_joilla_ei_ole_ketaan_eli_tukiverkko_puuttuu_kokonaan

Espanja on kuitenkin melko helppo ja ehdottoman kaunis kieli, minkä oppiminen tulisi tietysti helposti, kun sitä kuulisi ja puhuisi pienestä asti. Espanjalaisesta kulttuurista haluaisin myös lasteni oppivan avoimuutta ja lämpöä. Toisaalta arvostan suomalaisten rehellisyyttä: sitä, mikä luvataan, pidetään. Ainakin pääsääntöisesti. Tuskinpa Espanjassa myöskään säästyisivät varastamiselta pöytään unohdettu kännykkä tai lompakko toisin kuin Suomessa käy tuon tuosta.

Kasvava trendi

Yhä useampi suomalainen kyllästyy kuitenkin tänä päivänä varsinkin maamme kylmään ja melko kolkkoon ilmastoon ja hankkii itselleen uuden asunnon Espanjasta. Varsinkin Malagan alueelle on muodostunut jo oma suomalaisyhteisö, jossa lapsen voi kasvattaa melko perinteisesti, hieman epäperinteisemmässä ympäristössä.

Näillä iltarutiineilla saat lapsesi nukahtamaan helpommin

Lapsen nukkumattomuudelle voi olla monenlaisia syitä: lapsi voi pelätä jäävänsä jostakin paitsi. Itse esimerkiksi muistan hiipineeni nurkan taakse vanhempieni katsottua iltaisin telkkaria. Lapsi voi myös pelätä yksin jäämistä, pimeyttä tai pimeydessä vaanivia olioita. Lapsella voi toisaalta olla käynnissä vaihe, jossa hän haluaa enemmän itsenäisyyttä tai jossa hän haluaa olla enemmän vanhempiensa tai isompien sisarustensa kaltainen. Tämän takana on ajatus siitä, että pitkään valveilla oleminen on kytköksissä isouteen – joka valvoo pitkään, on jo iso poika / tyttö.

Mikä siis avuksi? Tähän artikkeliin koottujen neuvojen avulla voit koittaa saada lapsen ajoissa nukkumaan ja helpottamaan elämääsi!

Pientä lasta nukuttaa

Rauhoita lapsi!

Ennen nukkumaanmenoa on hyvä rauhoittua. Aloita vauhdin hidastaminen noin tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa: tänä aikana ei tulisi katsoa telkkaria eikä muitakaan medioita, ja villit leikit olisi lopetettava. Sen sijaan voi leikkiä rauhallisesti tai esimerkiksi maalata tai piirtää.

Saako lapsi tarpeeksi liikuntaa?

Riittävä liikunta on tärkeää lapselle myös nukkumisen kannalta. Katso siis, että lapsi liikku päivällä tarpeeksi. Parasta liikunta on ulkona, raittiissa ilmassa.

Iltakeskustelut

Lastenkin mielessä pyörii paljon asioita, jotka estävät heitä nukkumasta. Ethän sinäkään saa nukuttua, jos mietit, mitä maailmanpolitiikassa oikein on vikana? Voit keventää lapsesi mieltä keskustelemalla hänen kanssaan päivän tapahtumista: Mitä tänään tapahtui? Mikä oli hauskaa? Mikä ei ollut niin kivaa? Keskustelu auttaa lasta saattamaan päivän päätökseen ja ymmärtämään, että raskaatkin asiat voi laittaa sivuun yöksi.

Aivan ihana lapsi nukkuu

Pehmolelut

Onko jälkikasvullasi pehmoleluja? Nekin voivat auttaa lasta rauhoittumaan, sillä ne toimivat ikään kuin vanhempien sijaisina ja helpottavat yksinäisyyden tunnetta. Lapsi voi tukeutua pehmoleluihin ja saada niistä lohtua ja seuraa.

Muista myös pestä pehmolelut! (https://www.yhteishyva.fi/arjen-apu/tiesitko-etta-pehmolelukin-kaipaa-pesua/0571532  )

Poista häiritsevät ärsykkeet ja muut ulkoiset tekijät!

Lapsen huoneeseen tunkeutuva valo ja melu häiritsevät herkästi lapsen unta. Katso, että huone on riittävän pimeä (jätä tarvittaessa yövalo päälle). Asunnon on myös oltava savuton. Vältä sokerisia juomia, kuten Colaa tai (pullotettua) jääteetä jne. Vältä myös raskaita aterioita, anna lapselle iltapala vähintään tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Vauva nukkuu kehdossa

Nukkumaanmenorituaalit!

Nukkumaanmenorituaalit mukautuvat perheen tapojen mukaan. Ne alkavat useimmiten rauhallisella leikkimisellä ja jatkuvat kylpyhuoneessa, missä käydään pesulla, puetaan pyjamat ja pestään hampaat. Lopuksi lapselle voidaan lukea iltasatu tai hänen kanssaan voi laulaa tai sanoa iltarukouksen. Tärkeää on, että lapsi saa vaikuttaa, mitä nukkumaanmenorituaaliin sisältyy ja että se toistuu samanlaisena joka ilta. Rutiinin noudattamista tarvitaan, jotta lapsi voi valmistautua nukkumaan menoon. Vanhempien täytyy myös olla johdonmukaisia: lapsen ei esimerkiksi anneta nukkua vanhempien sängyssä, vaan viedään mieluummin joka kerta omaan sänkyyn. Lapsella voi myös olla sängyn lisäksi vaikkapa kotoisa uneksimispussi, jossa lapsi “ehdollistuu” nukkumaan. Voit istua aluksi lapsen sängyn vieressä kunnes hän nukahtaa, pari yötä sen jälkeen voit vaihtaa paikkaa ovensuuhun, kunnes et odota lainkaan hänen nukahtamistaan. Mikäli mikään ei auta, on mahdollisesti aika hakea alan ammattilainen avuksi.

Mikäli lapsella on ns. erityishuomiota vaativa lapsi, kuten autismista kärsivä, käänny silloin autismisäätiön puoleen: http://www.autismisaatio.fi/fi/materiaalit-3/tietoa-autismikirjosta/uni-ja-nukkuminen/

Lapsi saa päättää itse?

Nykyään on myös leviämässä trendi, jonka mukaan on hyvä antaa lapsen itse päättää, milloin hän menee nukkumaan. Käytännössä tämä tarkoittaa pienten lasten kohdalla sitä, että he leikkivät yksin kunnes nukahtavat. Isommat lapset taas ovat itse vastuussa nukkumaanmenoajastaan – vanhemmat luottavat siihen, että he osaavat mennä ajoissa nukkumaan. Tämän seurauksena lapset luonnollisesti menevät nukkumaan myöhemmin, kuin jos heidät laitettaisiin nukkumaan. Ajatuksena on, että jos lapsi menee myöhään nukkumaan ja on väsynyt seuraavana päivänä, hän oppii, että on parempi mennä ajoissa nukkumaan.

Viimeiseksi esittelemäni filosofian ongelmana on kuitenkin, että lapset eivät ajattele kuin aikuiset, sillä he ovat vielä kehitysvaiheessa. Niinpä lapsen harteille ei mielestäni voi antaa kannettavaksi vastuuta omista nukkumaanmenosta. Lapsi ei nimittäin vielä osaa nähdä aamuväsymyksessä syy-seuraussuhdetta edellisyön valvomiseen. Ei siis auta muu kuin olla itse ohjaamassa lasta parhaansa mukaan!